viisitoistavuotias

Mitä on olla viisitoistavuotias?


Kun alkaa saamaan katseita ja huomiota kahvilassa yksin istuvilta miehiltä,

 kun hahmottaa missä menee nuoruuden ja aikuisuuden raja,

 kun aikuiset alkavat kyselemään:

 "Mikä susta sitten oikeesti tulee isona?" 

ikään kuin omaa nuoruuttaan viisitoistavuotiaaseen heijastaen.

(15-kesäinen kuitenkin tietää, että ei niiden suunnitelmien vielä ihan oikeita tarvitse olla.)

Viisitoistavuotias elää ajatuksella, hetkessä, huolettomasti pohtien.

Kuuntelee ensirakkaudesta tarinoita, muttei vielä ymmärrä mitä tosirakkaus on.

Yrittää kaikkensa, että erottuisi massasta, 

mutta silti ei missään tapauksessa suostu jäämään yksin, 

onhan hän vain viisitoistavuotias.

Yht'äkkiä ymmärtääkin, mistä aikuiset kuiskaten viinilasien yli kuiskivat,

yrittää kulmat kurtussa ymmärtää maailman menoa,

ikävöi tuntematonta,

hamuaa jännitystä, kapinaa.

  

Alkaa hahmottamaan mielipiteitänsä, arvojansa, 

haluaa rikkoa rajoja, 

janoaa tietoa, janoaa taitoa.


Ja kuten kaiken muunkin ikäiset, viisitoistavuotias haluaa jättää maailmaan jäljen,
parantaa maailmaa, jättää ihmisiä sanattomaksi, tulla muistetuksi.

...

Mutta samaan aikaan hän miettii onko muistetuksi tuleminen elämän tärkein asia,
vai etsiäkö onnea, rakkautta ja tavallisuutta maineen sijaan?

Mutta koska viisitoistavuotiaan ei vielä tarvitse päättää loppuelämästään,
hän haaveilee.

Ja toivoo kaikkien muidenkin haaveilevan, unelmoivan.
Uskallusta unelmoida mahdottomasta, fantasioida mahdollisuuksista.

Elämä on tässä, sillä pystyy tekemään ihan mitä vain,
ohjakset siihen on käsissä meillä itsellämme, jokaisella.

Joten mitäs sanotte, tehdäänkö unelmista totta,
nautittaisiinko hetken kestävästä elämästä?


-Maija