lauantai 25. heinäkuuta 2015

hukassa ajatuksissa




Täällä loppumattoman kesäauringon maassa olen saanut 
viettää yhtä unohtumattomimmista kesistäni. 
Ja kiitän.
Olen imenyt kesän valoa sisälleni ja yritän pitää
sen siellä ja levittää sitä ympärilleni
uuden syksyn ja lukuvuoden alkaessa.

Ajatukseni ovat harhailleet koko kesän, sujahdellen ohi,
toivoen, että mieli on rajoittamaton ja loppua
ajatuksille ei tule.

Olen saanut nähdä puhtaanvalkoiset pilvet ja kuohuvan
valkoiset aallot ja katsonut päivän kirkkautta
aurinkolasien läpi. 

Illan pimeässä olen astellut mukulakivikaduilla,
pakahtuen onnesta ja väsyneesti hymyillen itsekseni. 




Näpsin kuvia alati, koko ajan, yritän 
pysäyttää kauniit hetket
ja pitää niistä tiukasti kiinni. 

Aika sujahtaa sormien läpi, loppuu kesken. 
Kaikki minkä kuuluu tapahtua, tapahtuu. 
Vai tapahtuuko? 




Pilvet liikkuu, minä en. 
Tai oikeastaan, minä liikun, pilvet ei.




Hymyilyttää, kun tajuaa, että muistoissa pysyvät 
kaikki nämä hetket, jotka rikastuttavat ajatuksiani.
Niitä ei voi kukaan laittaa roskakoriin,
ei poistaa, ei viedä.




Mitä jos ei saisi ajatella niin kuin haluaa, tai mitä jos kaikki muistot poistuisivat jonkun ajan sisällä? Hihi, muistoille parasta ennen-päiväys..

Ajatukset harhailee taas. Ihanaa.



-Maija