tiistai 10. toukokuuta 2016

elämännälkä



"Mitä sä haluut tehdä elämälläs?"

Kysymykseenne vastaa sukupolvemme edustaja 
suunnilleen näin: 

"En mä tiedä vielä, mut jotain joka tekee mut onnelliseks."

...

Meillä on loputtomasti mahdollisuuksia.

Joista pitää napata kiinni, joita täytyy jahdata.

Syötämme itsellemme sosiaalisen median tahmaisia kliseitä, toivoen että rivien välistä joskus

löytäisimme onnen - tunteen, että kuulumme jonnekin, tunteen että olemme jotain.





Istut kippurassa parvekkeella muhkuraista tyynyä halaten,

sisälläsi lämmin syvä onnellisuus.

Katsot taivaalle, huokaiset taivaan ihmeellisen kauneuden edessä

sekä

hetken ajan uskot olevasi kuolematon.

...

jA siTTeN.

Todellisuus purjehtii paikalle.

...

Odotukset kasvavat, hukkaat itsesi niiden pyörteisiin,

kieput

mukaudut muiden tapoihin

sekoitut

et enää tiedä, mitä itse olet.

...

Et tiedä, mikä tekee sinut onnelliseksi.


....mihinminäkuulun missäminunnpaikkanion kukaminäolen....





Uskalsit hypätä tuntemattomaan, puhaltaa hattaroita unelmista,

rakentaa satulinnoja odotuksista,

mutta enää ne eivät johdakaan mihinkään.




Olet vain sama, vanha itsesi.

Aamulla herätessäsi utuisen näkökentän, painavien silmäluomien takaa

kurkistat peiliin väsyneesti todeten: "mmmh....minä siellä taas."

...


Aika ajoin elämännälkäsi vetää sinut hymysuin ihmisten ilmoille,

tanssimaan, nauramaan,

hajuvesipilven ympäröimässä pikkumustassasi,

olemaan olemassa.




Kuuntelet sadepisaroiden rummutusta lämpimään asfalttikatuun,

katseesi ihmisten kasvoihin eksyessä, 

puolivahingossa leveän hymyn heittäen kauniille ohikulkijalle.

Kun tämä vastaukseksi lennättää pienen hymynkareen, annat itsesi ajatella että elämä on hyvin.




Haaveilet katusoittajista, hippibusseista, festarikukkaseppeleistä.

Vietät huippuhetkesi musiikin soidessa, oman mielikuvituksesi lennättäen

sinut muualle, maalaten mielikuvitustasi karhealle kankaalle.

Kerrot ystävillesi kevyesti

kuutamouinneista

viileistä järven aalloista, terävistä pikkukivistä jalkateriesi alla

 sekä

keskiyön auringosta.




Sitten katsahdat jalkoihisi

ymmärrät, että ne toimivat,

korvasi kuulevat,

silmäsi näkevät,

ja annat itsellesi mahdollisuuden.

...


Mahdollisuuden elää.


- Maija