katsotaan filtterin lävitse

Tylsyyttä ei enää ole olemassa

..

Luovuus rappiolla

..

Kaikki on jo keksitty

..

"offline is the new luxury"

Toisen juhlissa kuvaat selfievideoita joka viides minuutti jotta kaikki varmasti 

näkevät kuinka hauskaa sinulla on.

(sisälläsi mietit mitä järkeä tässä on?)

Istut sohvalla yksin yömyöhään, muiden täydellisiä elämiä selatessa,

vaivut levottomuuteen:

niillä on kaikki paremmin,

kateutesi hiipii salakavalasti ajatuksiin.

---

Sinut on jonkun irrotettava tästä maailmasta,

revittävä unelmatodellisuutesi kädestä ja heitettävä pääkoppasi takaisin maan pinnalle.

(eiks niin?)

Tietääkö moni 2000-luvulla syntynyt enää mitä on oikea ystävyys?

Onko meillä enää yhteyttä itseemme, vai hukkaammeko minuuden

mainostajien persoonallisuustestien sekä muiden elämäntarinoiden alle?

Kutsummeko lapsuudenystäviä 50 vuoden päästä aamukahville

ottaaksemme feediin sopivia instakuvia?

Pelkäämmekö vielä silloinkin, että jäämme paitsi jostakin paremmasta?

"Elä hetkessä" - mitähän sekin tarkoittaa?

Tunnemme hetken suurimmat hittibiisit, tiedämme miten puhua emojikielellä,

tunnistamme lempitubettajamme pahimmat pelot


...paremmin kuin omien sisarustemme.

Ja osaamme vältellä taitavasti

isovanhempiemme hämmentyneitä kysymyksiä

kun kerromme omasta koulupäivästä:

välitunnilla ollaan pilvissä,

ei tiukasti kiinni rakkaan ystävän kyljessä

maan pinnalla.

Ja he huokaavat naururyppyjensä alta: "Tätäkö on nykypäivän nuoruus?"

Omissa hautajaisissamme lopulta havahdumme:

"Oho, sinne se meni, taisinpa elää elämäni kaivatessani sellaista mitä en ikinä tule saamaan!!"

Ihan jokaiselle tekisi hyvää paasto virtuaalimaailmasta, jossa

suosio riippuu seuraajamäärästä, tykkäyksistä, kommenteista,

siisteys mitataan siinä kuinka nopeasti vastaat snäppeihin.


Mutta opettelisiko kukaan näkemään, että

eriävän mielipiteen omaava

"outouden" kaltereiden takana piileskelevä luokkatoveri


on niin paljon rikastuttavampaa seuraa kuin

suosioon pääkoppansa upottanut ja sinne unohtanut

tyyppi jolla on koulun eniten seuraajia Instagramissa.

Miksi unelmoimme leffatähdistä, mammonasta,

ilmestyksellisistä iltapuvuista, huippuyliopistoista,

eri elämästä,

kun voimme katsahtaa ylös omasta screenistä,

napakullasta,

Facebook-feedistä, Instagram-filttereistä, Snapchat-streakseista ja 

haukkoa henkeä: "Onpa vapauttavaa!"

Lukitsemme itsemme mielen vankilakäytäviin, etsiessä jotain parempaa.

Riittäisköhän ihan tämä hetki?

Olemme jo tottuneet näkemään sydäntäsärkeviä,

mutta jokapäiväisiä hetkiä

kun pikkuinen katsahtaa vanhempaan, hakee hymyä ja hyväksyntää ensimmäisille askelilleen

 ja kellahtaa takamukselleen, hymy hyytyy, sanat häviää

kun pikkuinen huomaa että vanhemmalla on nyt vapaa-ajan hetki

ja on hävinnyt pikkuisen viereltä pilviin.

---

Mutta nyt ihmiskunta kaipaa yksilöitä jotka sattuvat olemaan

ihanan maalaisjärkisiä

ja osaavat ajatella omilla aivoillansa,

eivätkä kajota virtuaalimaailmaan

kun tarjolla on ihka oikeaa, aitoa,

omaa arkielämää!!

Virtuaalivapaa-pakettiin kuuluu muun muassa:

"tylsiä" hetkiä, jolloin omat ajatuksesi ovat

harvinaisen helposti ymmärrettäviä,

hymynkareita tuntemattomilta,

ylitsepursuavaa olemassaolon onnea,

ystävän kainaloon käpertymisiä,

sekä loputtomasti aikaa

kaikelle sille mistä olet aina unelmoinut!

Joten mitäs sanot, tekeekö mieli ihmetellä jokapäiväisen elämän ihanuutta?

...no siinä tapauksessa, 

laske se alas ja nouse ylös!

- Maija