sunnuntai 24. toukokuuta 2015

kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, pääskysestä ei päivääkään















Kävimme yhtenä vesihöyryisenä sunnuntaiaamuna piipahtamassa paikallisissa "bird singing competition:issa" - linnunlaulukilpailuissa. Uteliaina suomalaisina tämä harvinaisuus oli tietysti nähtävä, Kyseisen kilpailun ideana oli, että ihmiset toivat arvokkaita lintujaan näytille laulamaan aamun tunneiksi tälle nurmikkoaukealle.  Näiden erinäköisten, -kokoisten ja -äänisten lintujen laulua tuomaroimassa oli vain pari tuomaria, joiden tehtävänä oli julistaa parista sadasta linnusta parhaan liikkumisaktiivisuuden-urheilullisuuden, laulun miellyttävän melodian-sävelkorvaisuuden ja hyväkuntoisuuden-dieettiänsä tottelevaisuuden omaava siipiniekka. Saapuessamme kyseiselle kilpailupaikalle (ilman lintua!!), saimme osaksemme pitkiä katseita paikallisilta lintubisnesmiehiltä. Kaikki yksilöt olivat samannäköisissä, ja -kokoisissa häkeissä ja kun alkoi tihkuttamaan, niin kaikilta omistajilta löytyivät myös asiaankuuluvat kukkakuosiset kangassuojukset häkeille. Aukiolla korkealla roikkuvat häkit hinattiin alas lipputankotekniikalla ja samoin tavoin hinattiin takaisin ylös. Reilun tunnin näitä epätavallisia kisoja ihmeteltyämme päätimme livistää kisapaikalta ja mennessämme parkkipaikalle näimme edessämme lemmikkikaupan, jossa ihme kyllä, myytiin vain ja ainoastaan lintuja. Kotiin päästyäni tunsin oloni täysin kimeällä sirkutuksella ja möreällä vaakkumisella kyllästetyksi. Olipa lintujentäyteinen aamu.

-Maija

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

isä, olen täällä maailman toisella puolen



Hetkiä auringonlaskua kotinaapuruston yli katsellen. 
Silloin tuntuu, että koko maailma on edessäsi sen pienen hetken.
Silloin tuntuu, että on maailman oikealla puolen. Ihan oikeassa paikassa.

Kesä alkaa lähestymään, sen myötä tulee kiire.
Ei saisi kiirehtiä, Mutta kun.
Kesän suunnitelmat täyttyy ihminen ihmiseltä, toivottavasti
 ehdin nähdä kaikkia. Ja toivottavasti tästä kesästä tulee ihana kesä.
Kaikki sitä toivoo, mutta silti.


Perheen pellavapään sunnuntaipäivä kului äidin kanssa 
"vauvavideoita" eli videoita lapsuudesta katsellen.
Äitienpäivän kunniaksi. Äiti tosin päivän lopuksi nukahti nojatuoliin.
Ihan parasta.




Tämä on omituista, kuinka aika kuluu niin nopeasti, ja ihan kohta 
koulut on jo loppu ja ollaan ihan toisissa maisemissa.

Ja minä kun aloin jo sopeutumaan tänne, vihdoinkin. 
Vihdoinkin on oikeasti kivaa mennä kouluun, kun siellä 
on oikeita kavereita odottamassa. Vihdoinkin
koulutien varrella olevat roskikset ja paloposti näyttävät
tutuilta. Vihdoinkin osaan kulkea bussilla Singaporen
 keskustaan ja kävellä bussipysäkiltä leffateatteriin. Vihdoinkin
 pystyn tunnistamaan että onko joku kotoisin Kiinasta vai 
Japanista. Vihdoinkin koulupuvun paita näyttää käytetyltä,
Vihdoinkin muistan kaikkien luokkakavereideni nimet.
Vihdoinkin tuntuu onnelliselta.


Ihanaa äitienpäivää kaikille tärkeille äideille ja äidinkaltaisille!!

-Maija