Baltic Tour 2015

 Olimme heinäkuussa automatkalla Baltian halki. Saimme

viettää ihanat neljä päivää ystäväperheemme kanssa,

nauttien, auton takapenkillä rokaten

ja yhdessä uusia maisemia (mm. erilaisia 

bensa-asemia ja lukuisia Hesburgereita) ihmetellen.

Ensin körötimme Viron maanteitä pitkin tuttuun 
rantakaupunkiin, Pärnuun asti. 
Siellä kävimme pikku välikahveilla ihanassa, 
tunnelmallisessa kaupungin tähtikahvilassa

Kohvik Supelsaksadissa. Ihastelimme jälleen 

kerran kahvilan kauniita kukkatapetteja

sekä värikkäitä sohvia ja nojatuoleja.

Siitä jatkoimme eteenpäin Jurmalaan ja yövyimme pienessä

hostellissa kaupungin laidalla, lähellä rantaa. (tietysti!!)

Illalla kävimme pikakäynnillä tällä kyseisellä

lähibeachilla, tunnelmoimme auringonlaskua rauhallisen

musiikin soidessa taustalla ja pelasimme 

yölentopalloa viileällä hiekalla.

(näköetäisyys n.metri, joten pallolla oli about 20 % varmuus osua käsien koppiotteeseen..huteja, huteja, monta, monta..)

                 

Seuraavana päivänä matkantekomme jatkui Latvian pääkaupunkiin, Riikaan.

Illalla kun saavuimme Riikaan kävelimme graffitiseinien väleistä karussa kaupunginosassa, mutta löysimme tiemme vanhankaupungin ehkä ihanimpaan ravintolaan. Siellä nautimme paikallisista herkuista, siankorvista, savujuustosta ja karpalomehusta. Jälkiruuaksi aikuiset saivat digestiivit jäälaseissa (SULAVISSA LASEISSA..!!). Ravintola oli lumoava, maalaishenkinen ja  tunnelmallinen talo. Tämä ilta oli täynnä helisevää naurua, kenkien kopinaa kivikaduilla, kiehnäämistä ystävän kainalossa, onnen huokauksia ja "mmmhnam"-henkäyksiä ruokapöydässä.

  Kolmantena aamuna herätessämme 

päätimme, että tänään ollaan turisteja.

Käväisimme ihanalla 
hotelliaamiaisella

ja lähdimme kaupunkiin. Menimme kauppahalliin, pyöräajelulle 
(mutta siis paikallisen pyöräriksan kyydissä) ja tietysti kauppakadulla.

Kaupungilla kierrellessä
on aina ihanaa.
Huomaan, että olen itse 
enemmän kaupunkilomaihminen
kuin rantalomailija.
Rakastan suuria metropoleja,
joissa on koko ajan elämän kuhinaa.

Kävimme myös KGB-museossa, joka oli
matkamme historiallinen vaihe, ja käynti 
tässä synkkien tapahtumien talossa 
oli järisyttävää. Ovelta ujosti 
katselimme entisen KGB-vankilan 
kellarissa kalterien läpi selleihin,
joissa saattoi olla vain pieni laatta 
keskellä syvää huonetta, joka käytössä 
täytettiin vedellä ja vanki seisoi 
laatalla kärsiäkseen. Näimme myös täysin
äänieristetyn ja pehmustetun huoneen,
mihin joutuivat eristyvangit, joiden
hyytävää avunhuutoa ja kirkunaa ei
haluttu muualla vankilassa kuunnella.


  Kipusimme halkeilleita
kiviportaita
joissa oli koristeelliset metallikaiteet 
ylös ja takaisin ulos 
auringonpaisteeseen tästä synkästä kellarikerroksesta 
ja säilöimme
kaikki nämä kolkot asiat muistiimme,
miettien 
kuinka kammottava
voikaan ihmisluonne olla. 

       

Poikkesimme myös Liettuassa ja kävimme katsomassa

Ristien Kukkulaa (Hill of Crosses - Kryzių Kalnas),

uskonnollista nähtävyyskohdetta, toivon symbolia johon on 

kannettu kaikenkokoisia ristejä pitkienkin matkojen takaa

jo 1800-luvun puolivälistä saakka.

Tuhannet, ehkä kymmenet tuhannet ristit herättivät

suurta ihailua, ihmetystä ja ajatuksia.

Tämän kesän rippikoululaisena pohdin

myös tämän paikan suurta uskonnollista

arvoa ja merkitystä.

Tämä paikka oli ja on pyhä.

lähde: www.topsamazingplace.com


Takaisin päin tullessamme vietimme taas yhden yön
Latviassa, Riikassa. Kävimme iltapalalla unelmien
pikaruokaravintolassa,
pelmenipaikassa
ja katselimme ympärillä viliseviä ihmisiä,
loisteputkivalaistuksessa,
muovikupit
edessämme, muovikupeissa maailman maukkainta tavaraa.

lähde: farm8.staticflickr.com

Viimeisenä iltana laittauduimme, menimme ulos 

syömään, haahuilimme ulkona kaupungilla,

 käsi ystävän kädessä,

katulyhtyjen valossa, kävelimme

kaduilla jotka pian olisivat vain muistoja kesästä,

olimme hetken 

ikuisesti nuoria, villejä ja vapaita.  

Kiitos, kultaiset ystävämme.

Olette meille tärkeitä.

- Maija